Maapoliittinen linjauskeskustelu elintärkeää

Vihreiden ryhmäpuheenvuoro maapoliittisesta ohjelmasta Kirkkonummen kunnanvaltuuston kokouksessa 30.6.2005 (96. §)

Kristo Savola

MAAPOLIITTINEN LINJAUSKESKUSTELU ELINTÄRKEÄÄ

Meidän on kiittäminen Anna-Maija Penttilää ja Kalervo Kumpulaa, kun he jo vuonna 2002 tekivät valtuustoaloitteen maapoliittisen ohjelman päivittämiseksi – olihan edellinen ohjelma vuodelta 1988. Sen ansiosta, että he olivat noin varhain liikkeellä, meillä on nyt vuonna 2005 valtuuston käsittelyssä kunnanhallituksen ehdotus maapoliittiseksi ohjelmaksi.

Aloitetekstinsä he päättävät toteamukseen, että ohjelman päivitysprosessi mahdollistaa maapoliittisen keskustelun kunnassa. Tämmöistä keskustelua onkin käyty oikein pontevasti viime kaudella mm. kunnanhallituksen strategiatyöryhmässä ja toivottavasti kaikissa valtuustoryhmissäkin. Tällä kaudella keskustelu on jatkunut – ja toivottavasti jatkuu laajasti.

Kun olen ollut mukana tämän ohjelman työstämisessä aika tiiviisti koko ajan, kerron teille, että kädessämme oleva paperi on ollut kyllä aika työn takana, keskustelut ovat olleet ajoittain melko tiukkojakin. On ollut vaiheita, jolloin emme ole olleet kovin lähellä yksimielisyyttä. Nyt meillä on ohjelma, jota yksimielisesti ehdotetaan valtuustolle hyväksyttäväksi. Minäkin suositan sen hyväksymistä lämpimästi.

Paperi on keskustelujen ja kompromissien tulos. Työn aikana tiukimmat särmät on hiottu. Vihreä ryhmä luonnehtii ohjelmaa kyllä hampaattomanpuoleiseksi, mutta ei kai kompromissi mikään räiskyvän räväkkä voi ollakaan. Kaikki ryhmät ovat mielestäni tasapuolisesti osallistuneet kompromissien tekoon, mikä sekin on ollut työskentelyssä myönteistä.

Ohjelma laajan keskustelun alku

Me vihreät toivomme, että tämä valtuustokäsittely on oikeastaan lähtölaukaus keskustelulle ja maapoliittisille linjanvedoille. Olen varma, että jatkopohdinta ja joidenkin seikkojen täsmentäminen ja terävöttäminen on välttämätöntä. Välttämätöntä on myös pohtia, mitä ohjelmassa esitetty käytännössä merkitsee.

Ohjelma on aika väljä, ei kahlitseva, eikä ehkä erityisen jämäkkäkään. Katson, että siirtäessämme sitä käytäntöön emme voi enää isommin lepsuilla ja pyöristellä nurkkia.

Kukaan tässä salissa ei kiistäne sitä tosiseikkaa, että uuden maan valmistaminen on kerta kaikkiaan lopetettu – erityisesti näin lähellä pääkaupunkiseutua. Meille tulee uutta väkeä. Yhä enemmän maata vallataan asumiseen, yhä vähemmän sitä jää muuhun käyttöön.

Maapolitiikalla eheytettävä yhdyskuntarakennetta

Me vihreät toivomme, että Kirkkonummi hallitsee kasvunsa, huolehtii, että alueensa maata käytetään viisaasti, niin että täällä jo asuvilla on hyvä olla ja uusilla hyvä tulla. Toivomme, että meille ihmisille jää tilaa virkistykseen ja luonnonkin oikeudet otetaan huomioon ihmisen tarpeiden vaatiessa maata yhä enemmän.

Toivomme, että Kirkkonummi säilyttää hahmonsa – mieluummin ryhdistää sitä – eikä muutu hahmottomaksi massaksi, josta ei kukaan edes ota tolkkua, sijaitseeko ns. kuntakeskus kirkonkylässä vai jossain lukuisista eri puolilla pitäjää sijaitsevista taajamista.

Viisas maapolitiikka hyvän taloudenhoidon perusta

Hyvällä ja viisaalla maapolitiikalla vaikutetaan paitsi järkevään yhdyskuntarakenteelliseen kehitykseen, myös kunnan talouteen. Emme saa toimia niin, että kasvamme tavalla, jota saamme hävetä, mutta emme myöskään saa antaa rakentaa rajalliselle vapaalle pinnallemme ehdoilla, jotka aiheuttavat kunnalle suuria taloudellisia vaikeuksia.

Maapoliittisessa ohjelmassa on esitelty hyvin 2000-luvun lainsäädännön merkitystä. Se antaa kunnalle aikaisempaa enemmän päätösvaltaa mutta myös vastuuta. Se antaa meille aikaisempaa enemmän päätösvaltaa sen suhteen, millä tavalla maata käytetään, ja mahdollisuuksia kerätä kunnalle varoja uusien asukkaiden tuomien menojen kattamiseksi.

Me vihreät näemme, että meidän on täsmennettävä vielä linjaamme siinä, minkälaisen osuuden yksityisten maille tehtävän kaavoituksen tuomasta maanarvonnoususta me alueen toteuttajilta perimme kattaaksemme sillä mm. investointikustannuksia.

Kunnalla oltava omia maareservejä

Uskomme myös, että kunta ei voi olla liian aktiivinen seuratessaan mahdollisuuksia saada omistukseensa maata tulevaisuuden tarpeisiin. Ehjän ja monipuolisen yhdyskuntarakenteen syntymisen ehdoton edellytys nähdäksemme on, että merkittävää osaa kaavoituksesta ja rakentamisesta voidaan ohjata taloudellisten kriteerien ohella mm. yhdyskuntarakenteellisin, kulttuurisin, yhteiskunnallisin ja sosiaalisin perustein sekä luontoarvojen pohjalta. Nythän kunnalla on raakamaareserviä määrä, joka on vain n. prosentti Kirkkonummen kokonaismaaomaisuudesta.

Edellä mainituin perustein näemme yhtä lailla, että kunnan on harkittava myös, milloin sen on järkevää lopullisesti luopua omistamaan maasta. Uskomme, että olemme jo sellainen pitäjä, että keskeisimmillä alueillamme maan vuokraamista olisi myymisen ohella harkittava. Luovuttamalla maan vain määräajaksi, kunta voi esimerkiksi rakennuksen elinkaaren tullessa loppuunsa katsoa, minkälainen käyttö sen hetken tilanteessa on kokonaisuuden kannalta perustelluinta.

Suositan lämpimästi maapoliittisen ohjelman hyväksymistä ja toivon, että se antaa meille pohjan viisaaseen, nykyisten ja tulevien kuntalaisten kannalta hyvään maapolitiikkaan, joka ottaa huomioon myös esteettiset, eettiset ja ekologiset tarpeet.

15.12.2007