Hyssälä sivuraiteilla

Peruspalveluministeri Hyssälä ja Suomen keskusta sivuraiteilla.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä toi lauantaina keskustan ehdotuksen sosiaali- ja terveyspalveluiden palvelutuotantouudistuksesta julki. Tässä ehdotetaan, että perustettaisiin sosiaali- ja terveyspalvelupiirit, joiden tehtävä olisi vastata näiden palveluiden järjestämisestä. Hyssälän mallissa siis piiri vastaa palveluiden tilaamisesta ja tuottamisesta mutta lasku tulisi peruskunnille maksettavaksi. Itse asiassa tämä on kopio Kainuun maakuntahallinnon kokeilusta.

Kainuun hallintokokeilu on mitä suurimmilta osin palvelutuotannon keskittämistä. Siellä perustettiin maakunnallinen taso vastaamaan peruspalveluiden tuotannosta. Maakunta vastaa sosiaali- ja terveyden palvelutuotannosta sekä perusopetuksen palvelutuotannosta. Kainuun maakunnalle annettiin kaikki valta päättää palvelun tuotannosta ja tarjonnasta, mutta sille ei annettu verokanto-oikeutta. Verokanto-oikeus jäi peruskunnille. Maakunta siis laskuttaa peruskuntia sovituin perustein, pitkälti tuotetusta palvelun määrästä tai laadusta riippumatta. Oikeutetusti voidaan todeta, että Kainuusta puuttuu tilaaja, kuka silloin asettaa vaatimustason palveluille. Voisi todeta, että koska palveluntuottovastuu on siirretty maakunnalle on peruskuntien vaikutusmahdollisuudet kaventuneet, ne eivät myöskään toimi tilaajina tässä mallissa. Saavutettu hyöty ei ole taloudellinen, minkä sen piti olla, mutta järjestelyillä on pystytty takaamaan palvelujen tuotanto koko maakunnassa. Valtakunnallisessa palvelutuotannon uudistuksessakin haetaan tehokkuutta ja taloudellisuutta.

Nyt siis keskusta ja Hyssälä ehdottavat tämän mallin käyttämistä sosiaali- ja terveyspalveluiden hoitamisessa koko maassa osana kunta- ja palvelutuotannon uudistusta. Monessa kunnassa ollaan viime vuosina kehitelty tilaaja- tuottajamalleja osana kunnan omaa palvelutuotannon tehostamista, näin mm. Oulussa. Oulussa on tilaaja tuottajamalli määritelty seuraavasti: Tilaajan ja tuottajan vastuut ja roolit erotetaan toisistaan. Tilaajat keskittyvät miettimään, mitä palveluja järjestetään kuntalaisille. Tuottajat puolestaan miettivät, millä tavoin palvelut tehdään.

Jotta palvelutuotanto voidaan taloudellisesti saada tehokkaaksi on se ihan aidosti oltava kilpailutettavissa. Voidaksemme sanoa mitä palvelun tuottaminen missäkin maksaa, pitää meillä olla oikeat tiedot tuotettujen palveluiden kustannuksista. Vasta tämän jälkeen voidaan arvioida millä tasolla kunnallisia palveluita jatkossa tehdään. Samoin tehtävien kilpailuttaminen kaupungin omien yksiköiden ja yksityisten yritysten välillä vaatii todellisten kustannusten tuntemusta. Hyssälän mallissa kunnille ei anneta edes mahdollisuutta kilpailuttaa jatkossa kyseisiä palveluita. Hyssälän mallissa kilpailuttaminen tekee piirin virkamiehet.

Palvelutuotannossa tilaajan rooli on keskeinen, taito tehdä sopimuksia ja tarjouspyyntöjä on perusta menestykseen. Tarjouspyynnössä ratkaistaan myöskin tulevan palvelun taso. Tämä taso ei saa olla liian kaukana loppukäyttäjistä, eli kuntalaisista.

Kokemukseni osoittaa, ettei palvelutuotantoa voida tehostaa pelkällä uudelleen organisoimisella, koko palvelutuotannon prosessi on selkeytettävä ja tehostettava. Tässä ei onnistuta jos palvelun tuotannosta vastaava taho määrittelee mitä palveluja käyttäjä tarvitsee ja haluaa. Tätä kuitenkin Hyssälä on nyt tarjoamassa ratkaisuksi peruspalveluiden tuotannossa. Pitää olla selkeästi tuotannosta vastaavasta tasosta eriytetty taso joka vastaa hankittavan palvelun sisällöstä, määrästä ja laadusta. Itse näen, että piiriajatus voisi toimia jos sen tehtävä olisi tuottaa kyseisiä palveluita peruskunnille, ja kunnat voisivat tilata haluamiaan palveluita kilpailukykyiseen hintaan joko piiriltä tai muualta.

Flemming Bergh

Konsultti

Vihreän liiton hallituksen varajäsen

24.04.2006
Flemming Bergh